Kaikki ohjeet riittävät 6–8 hlölle. Ohjeiden kirjoittajalla oli lisäksi haastetta tarkkojen mittojen kanssa, koska kokkimme oli tottunut 'mukeihin' ja 'lorauksiin'. Tämän illan reseptit vaativat siis tekijältään tiettyä suurpiirteisyyttä ja arvioivaa silmää.
- 1 pakkaus filotaikinaa
- 5 keskikokoista perunaa
- 2 isoa tai 4 pientä sipulia
- öljyä paistamiseen
- suolaa
- pippuria
- Ota taikina sulamaan. Pese perunat ja raasta kuorineen. Pilko sipuli ja kuullota pannulla. (Halutessasi voit tehdä ohjetta öljyisämmän täytteen tai sekoittaa siihen sieniä tai muita kasviksia.) Sekoita sipulit ja perunaraaste kulhossa.
- Avaa filotaikinalevypaketti. Levitä täytettä päällimmäisen levyn päälle niin, että levyn toiseen päähän jää 1/3 ilman täytettä. Ota 3 päälllimmäistä levyä ja rullaa ne aloittaen täytettä sisältävästä päädystä.
- Aseta rullat leivinpaperilla vuoratulle pellille vierekkäin. Sekoita täytteestä jäänyttä nestettä sekä hieman öljyä ja kaada seosta sivellen taikinarullien päälle. Näin saat taikinasta rapeamman ja kauniin värisen.
- Paista uunin keskitasossa 225 °C:ssa 20–30 min. Anna jäähtyä ja leikkaa n. 5 cm paloiksi.
Papulaatikko
- n. 750 g kuivattuja valkoisia papua
- öljyä paistamiseen
- 4 pientä sipulia
- n. 2 rkl paprikajauhetta
- suolaa
- pippuria
- valkosipulia
- Liota pavut yön yli. Keitä liotettuja papuja n. 1 ½ h. Älä lisää suolaa keitinveteen, muuten pavuista tulee kovia. Lusikoi pois pinnalle kerääntyvä vaahto.
- Kun pavut ovat valmiita, kaada pois suurin osa vedestä ja soseuta pavut haarukalla tai sauvasekoittimella. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Voit valintasi mukaan jättää osan pavuista kokonaisiksi tai soseuttaa ne kokonaan, sileäksi muusiksi.
- Kuumenna öljy pannulla ja kuullota pilkotut sipulit ja valkosipuli. Kun sipulit ovat valmiita, paprikajauhe lisätään sipulin joukkoon, mutta vain muutamaksi viimeiseksi sekunniksi. Näin aromit pysyvät parempina.
- Kaada seos vuokaan ja ripottele pinnalle vähän öljyä. ”En tiedä miksi öljyä, isoisäni teki niin," Nevena kommentoi. "Ehkä laatikosta tulee näin mehevämpi.”
- Laita laatikko uuniin 200 °C:en n. 20 minuutiksi.
Unikkokakku
- 6 dl jauhoa
- 6 dl sokeria
- 2 rkl kaakaoa
- 1 tl kanelia
- 1 appelsiinin mehu ja vähän raastettua kuorta
- n. 2 tl leivinjauhetta
- 6 dl soija-, kaura- tms. kasvimaitoa
- n. 2 dl oljyä
- Sekoita kulhossa jauho, sokeri, kaneli, kaakao, sekä leivinjauhe.
- Sekoita kuiviin aineisiin appelsiinimehu ja maito sekä öljy.
- Vatkaa taikina sähkövatkaimella ja kaada se leivinpaperilla vuoratulle pellille.
- Paista 250 °C:ssa n. 20 min. tai kunnes kypsä.
- Valmista kuorrute.
- n. 100 g tummansinistä Keiju -margariinia
- 0,25 dl kasvimaitoa
- 100 g tummaa suklaata
- 100 g unikonsiemeniä (tai esim. jauhettuja pähkinoitä)
- Sekoita yhteen margariini, kasvimaito, tumma suklaa ja unikonsiemenet. Kaada kattilaan, lämmitä sekoittaen, kunnes margariini ja suklaa sulavat.
- Anna jäähtyä hieman ja kaada kuorrute pohjan päälle. Levitä tasaiseksi.
Serbia-ilta alkoi jo ennen kuin kukaan tuli paikalle. Oppaamme Nevena Isic joutui lähtemään suomen kielen kokeeseen, joten hän vietti iltapäivän keittiössämme kokkailemassa näyteruuat – ja minä opettelin vieressä. Illan reseptit olivat Nevenan lempiruokia hänen kotikonnuiltaan: perunapiirakka, papulaatikko ja unikkokakku. Ruuat ovat lisäksi helppoja valmistaa, mikä sopii aina hyvin meidän iloisiin amatöörikokkailuiltoihimme.
Serbialainen ruokakulttuuri on hyvin lähellä itäisen Välimeren alueen, etenkin Kreikan ja Turkin tyyliä. Vaikutteita on myös Unkarista: sieltä tulevat ruuat poikkeavatkin melkoisesti alueen muista mauista.
Serbiassa on kuulemma paljon enemmän puhtaasti kasvisruokia, koska kermaa, tai muistakaan maitotuotteita ei käytetä ruuanlaitossa muutoin kuin makeisiin leivonnaisiin. Nevena ei edes tiennyt, mitä kerma on ennen Suomeen tuloa! Serbiassa ei myöskään juoda maitoa ruokajuomana kuten täällä. Suomessa löytyy enemmän erikoistuotteita kaupassa, mutta Serbiassa kasvisruoka puolestaan on rehellisesti sitä itseään, ilman lisättyä kermaa tai maitoa.
Perunapiirakka oli käytännössä filotaikinarullia perunatäytteellä. Helppoja kuin mikä ja herkullisia.
”Filotaikinasta voi myös tehdä baklavaa”, neuvoi Nevena. "Ja myös kevätkääryleitä!", kokkailujamme seuraamaan tullut Ansku huomautti. Baklavaohje löytyy kuulemma myös Saara Törmän Saa vaivata -kirjasta.
Yleensä Serbiassa tämä taikina on kylmäkaapissa, mutta Suomessa tuote löytyy jostain syystä pakastealtaasta. Tämän vuoksi jouduimme odottamaan taikinan sulamista kauemmin kuin olimme suunnitelleet.
Kysyin, löytyykö Serbiasta paljon vegaanisia erikoistuotteita. Kuulemma Alpron kaikkia tuotteita löytyy, sekä jotain makedonialaista kasvimaitoakin. Useat karkit ja melkein kaikki keksit ovat vegaanisia. Kaikki suklaakin on yleensä vegaanista!
Maistoin koepalan perunapiirakkaa. Pippuri maistui kohtuullisen paljon ajatellen suomalaista makua, joskin omaan makuuni piirakka oli oikein hyvää. Nevena kertoo, että serbialaiset ovat paprikan ohella innokkaita pippurin käyttäjiä. ”Mä luulin laittaneeni tosi vähän pippuria!” Nevena huudahtaa. ”Mun äiti laittaa paljon enemmän pippuria kuin minä tässä. Ehkä onkin ihan hyvä että laitoin ohjeeseen mausteista 'maun mukaan'.”
Tästä viisastuneena papulaatikkoon ei laiteta lainkaan pippuria. ”Mä laitan itse mukaan myös chiliä, mutta jos ei tykkää tulisesta ruuasta, chiliä ei toki ole pakko laittaa.” Nevena jatkaa.
Papulaatikkoa syödään Serbiassa jouluaattona ja muina juhlina, joskin se kelpaa hyvin myös arkeen. Papulaatikko on lähtökohtaisestikin vegaaninen ruokalaji, eikä siis vegaaneille muunneltu versio jostain eläimellisemmästä versiosta. Jouluaatto on maassa paastonajan viimeinen päivä ja silloin syödään muutenkin perinteisesti vegaanista ruokaa koko maassa.
Nevena kertoo papulaatikosta: ”Olen syönyt sitä niin monta kertaa etten muista mitään erityisiä muistoja siitä, mutta lempruokani se on. Resepti on isoisäni, joskin sen perusosa lienee samanlainen koko maassa. Aina kun tulen käymään kotona, isoisä tekee kaikki ruuat meille vegaanisena.”
Jälkiruokana meillä oli eksoottisen kuuloinen unikkokakku, johon tulee myös appelsiinia. Serbiassa usein makeita ruokia tehdessä pakastetaan appelsiini ja sitten raastetaan koko hedelmä, kuorineen, ruokaan. Meillä monenlaisia ajatuksia herättävä unikko on Serbiassa yleinen maustekasvi. Kakku muistutti paljon tuttuja mokkapaloja, mutta unikot antoivat kuorrutteelle oman maun ja appelsiini sopi taikinaan loistavasti.
Serbiassa ei sekoiteta makeutta ja suolaisuutta samassa ruoassa, kuten meillä esimerkiksi maustekurkuissa, ja lanttulaatikossa. Nevena kertoi että jouluisiin laatikkoruokiin ja meille tuttuihin etikkakurkkuihin on ollut totutteleminen.
Serbia on yksi slaavilaisia maita, mutta eroaa varsin paljon muista, koska Serbia oli osa ottomanien (nykyisten turkkilaisten) aluetta. Sen vuoksi maan pohjoisosassa tyyli on hyvin eurooppalainen: kreikkalainen ja italialainen, kun taas etelässä itämainen, etenkin turkkilainen kuttuuri on vaikuttanut voimakkaasti. Pieni maa balkanilla on kokenut paljon sotia ja muita ikäviä tapahtumia. ”Nato pommitti alueita kun olin 15-vuotias”, Nevena kertoo.
Serbialaiset ovat muiden eteläeurooppalaisten tapaisia eli äänekäitä ja temperamenttisia, mutta myös ystävällisiä. Suomi ja Serbia ovat keskenään hyvin erilaisia ja elämäntahti vaihtelee paljon, Nevena selittää. ”Serbiassa pitää olla nopea liikkeissään ja elämä on täynnä stressiä. Suomalainen elämänmeno on hidasta ja sressitöntä." Suomalainen luonto saa Nevenalta kiitosta kauneudestaan ja runsaudestaan: metsiä ja järviä on paljon. Serbiassa etelässä on paljon vuoria, pohjoisessa taas jonkun verran metsiä. Kieli kääntyy helposti metsien sijasta sanomaan 'metsoja', mutta kysyessäni Nevenalta metso-sanakin on kyllä tuttu. Eikä hän tarkoittanut kirjastoa :)
Nevena suoriutui kuulemma erinomaisesti kokeestaan – ja meillä apukokeilla oli suorastaan juhlapäivä. Koska paikalle saapui noin puolet maksimimäärästä, ruokaa oli Nevenan tekemänä jo tarpeeksi, joten meidän vaikeana tehtävänä oli vain istua pöytään ja turista mukavia maukkaiden makujen äärellä! Kiitos Nevena ja törmäillään ehkä seuraavassa kokkailuillassa!
 |
| Serbialainen ruoka maittoi |
PS. konsensuksen mukaan perunapiirakassa ei ollut ollenkaan liikaa pippuria, joten sitä voi mainiosti lisätä papulaatikkoonkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti